Asiasta kukkaruukkuun. Tilasin eilen poikaystäväni innostuksen seurauksena ittellenikin Partioaitasta Vibram Fivefingers - kengät! Näin joskus Airbalticin tai Ryanairin lehteä selaillessa mainoksen ja se herätti hieman hilpeyttä. Unohdin sen samantien, mutta nyt sitten innostuin taas perässä. Mitään turhaahan ei pitäis varsinkaan nyt ostaa, mutta vakuutin itselleni tarvitsevani niitä. Mulla ei ole omia lenkkikenkiä vaan oon aina juossut äitini kengillä. Tai no, on mulla omat lenkkikengät, melkein käyttämättömät, mutta niistä tulee niin sietämättömät rakot etten voi käyttää. Kaikista juoksukengistä mulle rakot tulee, liekö syy omissa lättäjaloissani, mutta jotkut on sentään vähän siedettävämpiä kun toiset. No nää Vibramit vaikutti kuitenkin aika houkuttelevan hyviltä ja tää malli minkä tilasin pitäis olla vielä hiertymiä ehkäsevä. Saa nähdä, toivottavasti koko on kerralla oikea ettei tarvi ruveta lähetteleen takasin ja vaihteleen. Tuskin vielä tällä viikolla tulee, ens viikolla luulisin. Tälläsistä kengistä on siis kyse:
Olin tänään töissä oikee duracell pupu, en tiedä mikä mua vaivaa... muutenkin töiden jälkeen oon yleensä aivan kuollu, mutta tänään oon ollu niin virkee.Päätin alkaa lukeen jotain kirjaa. En lue melkein koskaan. Täytys vaan keksiä joku kirja, joka ei vie mun lukuhalua. Luin muuten keväällä aivan mahtavan kirjan. Kysehän oli taas pakollisesta äidinkielen kurssin kirjan lukemisesta. Tehtävä oli valita vaikuttava kirja ja lukea se. No olin kuullut tädiltä ja mummilta ja siskolta, kuinka hyvä, koskettava ja mitä kaikkea Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa on. Päätin sitten kokeilla ja päädyin lukeen kirjan 3 päivässä kokonaan. En malttanu lopettaa lukemista ja kirja todella oli niin hyvä ja koskettava, ajatuksia herättävä. Se kertoo siis Afganistanilaisnaisen elämästä. Rankkaa tekstiä ja välillä oli pakko lopettaa lukeminen, koska aloin melkein itkeä - jotakin mitä ei koskaan ennen mikään kirja oo saanut aikaan. Tän kokemuksen takia saman kirjailijan ehkä tunnetumpikin teos Leijapoika kiehtoo mua. Ehkäpä täytyy kirjastossa vierailla tai pokkarina ostaa.
ps. Kuvat blogien lopussa on Italian eri kaupungeista ja paikoista, kahden ensimmäisen postauksen kuvat Venetsiasta (todennäkösesti myös seuraavien parin postausten kuvat, koska muistikortti, jossa on kuvia muista paikoista, on tällä hetkellä Parmassa...)
No comments:
Post a Comment